Oon kummastunut, hidas, kummastunut

Kummastunut, koska mä kuuntelen Sydän, sydäntä ja se on jopa kiva. Ja eilen kuuntelin Mokomaa levyllisen. Voi olla, että kestin Mokomaa, koska olin niin väsyneessä tilassa.

Hidas olen, koska olen lukenut tätä yhtä Aku Ankkaa noin puolitoista tuntia ja en oo päässyt edes puoleenväliin.

Kummastunut, koska olen tänään, eilen ja ylieilen kulkenut junilla, bussilla ja metrolla ja en eksynyt! (Tosin kyllä mulle neuvottiin, että tää bussi vie Pasilaan ja että tällä metrolla pääsee Itikseen ja mun piti soittaa ja kysyä, kuinka hyvin junia kulkee Pasilasta Keravalle ja busseja Itiksestä Pasilaan...)

Olin siis Keravalla torstaista tähän päivään. Ihan kivaa oli. Siivosin yhden keittiön kaapit, yhden vessan kaapit, yhden pesuhuoneen kaapit, yhden eteisen kaapit ja kolmen huoneen kaapit! Olen varmaan joku siivooja pian. Siivosin siis kummitädin entisen talon paikkoja. Ja kävin eilen Helsingis. Setä kiusotteli, että mun täytyy mennä polleana kouluun ja puhuu oikein stadin slangii ja rehennellä, kun mä kävin oikein Stadis. Huoh, mikä setä...

Serkun tytär kymmenenvee oli antanu mun serkun kuljetettavaksi Hermannin mulle ja se on vissiin alakerrassa kulhossa odottamassa kasvua. Ens viikoksi pitää omistautua sille ja nyt voisin vaikka jatkaa Akun lukemista!